http://www.youtube.com/watch?v=4jUm7OD9ZBw , Crippled Crow - Devendra Banhart

Joitankin viikkoja sitten löysin kyseisen kappaleen, kun kirjoitin Spotifyihin hakuun Crow. Tämä nimi sitten pomppasi gasellin lailla silmilleni ja rakastuin välittömästi. Voin valehtelematta väittää, että tämä on ainoa musiikillinen teos, joka rauhoittaa minut ja nostattaa leijumaan tuulen mukana ilman huolta päämäärästä. Kuuntelen tätä aina kun kaipaan itseäni. Laulu itsessään kertoo tosin pasifisteista, joten... :D

Kuten otsikosta voi odottaa; tänään oli hyvä päivä. Ei masennusta, ei pelkoa. Vain nuoruuden intoa ja vähäistä väsymystä.

En itkenyt postilenkin aikana. En itkenyt aamulla. En epäillyt itseäni. Aivan kuin sisälläni olisi uusi tuuli.

Rohkenen väittää, että tänään olin onnellinen. :)

Tämä on aika, jossa on ihmisen hyvä elää: nyt.

Elokuva nimeltä "Peaceful Warrior" loppuu siihen kun ääni kysyy päähenkilöltä seuraavat kysymykset, joihin päähenkilö tietenkin vastaa..

"Where are you?"

"Here"

"What time is it?"

"Now"

"Who are you?"

"This moment"

Ihminen on kaiketi ainoa eläin, joka murehtii menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Minua kiehtoo varikset, joten käytänpä näitä esimerkkinä. Varis ei muista eilistä, eikä tiedä huomista. Se muistaa vain olemassaololleen olennaisimmat asiat. Kerta varis ei tiedä huomista, joten ei se jaksa tuhlatakaan aikaansa murehtiakseen tai miettiäkseen mitä tulisi tai jättäisi tulematta tapahtumaan.

Ihminen murehtii niin siitä mikä on tapahtunut tai mitä tulisi ehkä tapahtumaan. Ei tietenkään kaikki ihmiset, mutta voin itse ainakin rinta rottingilla sanoa, että syyllistyn joskus hetkessä elämättömyyteen. En murehdi mitään maailmalle (ehkä) tärkeää, vaan omalle elämälle olennaista.

Murehdin rakastettuni entistä "heilaa". Murehdin sitä, että onko hän minua parempi, koska rakastettuni kerran piti hänestä enemmän kuin minusta. Pelkään tätä miestä, kadehdin, ihailen, vihaan ja säälin. Hassua on ehkä se, että minulla on tätä miestä kohtaan yhteensä enemmän tunteita kuin rakastettuani! Olen onneksi pääsemässä yli tästä, ehkä... Olen tajuamassa, että nämä tunteet johtuvat vain oman itsevarmuuteni puutteesta. Itsevarmuus on hankala ja hidas saada takaisin kun sen on menettänyt. Siihen pitää löytää oikea tapa ja minulla se tapa on liikunta. Kova treeni terästää mielen, mutta toivottavasti ei liikaa. Haluan pitää kuitenkin surullisen kuuluisan herkän puoleni... siitä riittää iloa ja surua muillekin! Murehdin myös sitä, että jos ei hän niin kuka sitten rakastaa minua? Jos ei nyt, niin milloin?

Murehdin tuleivaisuudessa sitä, että rakastettuni ei tule rakastamaan minua niin paljon kuin minä häntä. Tämä on yksinkertaista. Tätä pelkää jokainen varmasti, kun sitä ajattelee.

Jotkut kuitenkin miettivät, että miten voi elää hetkessä, jos ei tapahdu mitään. Edellä mainittu elokuva opetti minulle myös sen, että "there's never nothing going on". Eli ei ole ikinä ei mitään. Aina tapahtuu jotain jossain. Katsele ympärille ja koe ympäröivä maailma. Älä huomaa!! Vaan koe! Siinä on ero. Jos haluat kokea millaista on elää viidakossa, niin tuskin saat kokea sitä dokumentin kautta? No joo, ajatus harhailee.

Pointti oli kuitenkin se, että on tärkeää elää hetkessä! Itse kirjoitin ranteeseeni sen, jotta muistaisin. Olisi kuitenkin parempi hankkia alla oleva kello! Meillä ei ole menneisyyttä, eikä tulevaisuutta... meillä on NYT!

...On Bob.

Nimi tuli yllättäen ja täysin intuitiivisesti (jos tämä nyt olikaan se sana jota hain :D)

Bob on ollut työpisteeni ikkunan alla kauan, mutta vasta tänään todella huomasin hänet. Minusta Bob kuvastaa täysin sitä, miltä minusta joskus tuntuu kun olen surullinen. Joten tästä lähtien kun koen olevani yksin, niin voin ajatella, että onhan minulla Bob :)

Vappu tuli ja meni. Jäljellä jäi paha olo ja pieni katumus.

Katumus siitä kun olisi ollut mahdollisuus mennä muiden kanssa ulos, mutta kuitenkin jäin kotiin perheen kanssa. Ei se paha ilta ollut! Perjantaina katsoimme Napapiirin Sankarit ensimmäistä kertaa. Hyvä pätkä, lievitti ikävää.

Lauantaina päivä alkoi haravoimisella. Ajattelin, että olisi kulunut tarpeeksi kauan viime kesästä ja sen ajan haravoinnista hautausmaalla, mutta ei. Haravointi innosti nyt yhtä paljon kuin silloin. Söimme makkaraa ja joimme simaa. Nauroimme ja juttelimme. Suvun kesken. Siellä oli juuri niitä ihmisiä joita tarvitsin, mutta ei sitä, jota halusin... Illalla kävin aikaisin nukkumaan. Ajattelin, että pitkästä aikaa saisin kunnolla unta ja nukkuisin kauan. Jos vaikka mieli paranisi ja ikävä lievittyisi. Ennen nukkumaanmenoa kuitenkin katsoin vielä kavereiden Facebook statukset ja ajattelin "Hyvää Vappua..."

Sunnuntaina heräsin kun puhelin soi. Toisessa päässä oli tyttö, jota rakastan todella paljon. Tyttö, joka ei ole varma tunteistaan minua kohtaan. Tyttö, joka ei halua satuttaa minua. Tyttö, jota ikävöin. Voisin kertoa hänestä NIIN paljon, mutta joskus sattuu ajatella kaikkia niitä asioita.

Juttelimme tunnin verran asioista, meistä ja muista. Itkimme molemmat, lupasimme ettemme murehdi enään mitään.

Jos voisin ottaa ajatuksistani häntä kohtaan valokuvan ja näyttää sen, niin ymmärtäisitte paremmin. Ajatukset ovat ihania, surullisia, iloisia, vihaisia, odottavia, pettyneitä... Kaiken tämän voi kai lyhentää käsitteellä rakkaus :) minä olen rakastunut. Se on minun ammattini 24/7.

Sovimme hänen kanssaan, että tapaisimme perjantaina, tekisimme jotain hauskaa. Hän sanoin, että haluaisi nähdä vaan kavereina. Tuntuu pahalta, kun hän pyytää tätä. Haluaisin enemmän.

Puhelun jälkeen olin masentunut. Luulin, että olimme menossa parempaan suuntaan, mutta nyt en enään ollut niinkään varma. Haluan olla hänen kanssaan todella paljon! En pysty tai jaksa ajatella muuta tulevaisuutta kuin häntä. Joskus mietin onko hänellä mitään tunteita minua kohtaan. Hän se tunnusti minulle. Sanoi, että pitää minusta, muttei tiennyt mitä haluaa. Nyt minä odotan kunnes hän sen selvittää. Pidän itseäni piinassa, kidutan itseäni, murehdin (ehkä turhaan). Pelkään, että hänen lähdettyään kukaan ei tule rakastamaan minua.

Itkin koko loppu päivän. Itkin itseni uneen illalla. Se oli tuuduttavaa.

Päätin, että aion olla onnellinen.