Vappu tuli ja meni. Jäljellä jäi paha olo ja pieni katumus.

Katumus siitä kun olisi ollut mahdollisuus mennä muiden kanssa ulos, mutta kuitenkin jäin kotiin perheen kanssa. Ei se paha ilta ollut! Perjantaina katsoimme Napapiirin Sankarit ensimmäistä kertaa. Hyvä pätkä, lievitti ikävää.

Lauantaina päivä alkoi haravoimisella. Ajattelin, että olisi kulunut tarpeeksi kauan viime kesästä ja sen ajan haravoinnista hautausmaalla, mutta ei. Haravointi innosti nyt yhtä paljon kuin silloin. Söimme makkaraa ja joimme simaa. Nauroimme ja juttelimme. Suvun kesken. Siellä oli juuri niitä ihmisiä joita tarvitsin, mutta ei sitä, jota halusin... Illalla kävin aikaisin nukkumaan. Ajattelin, että pitkästä aikaa saisin kunnolla unta ja nukkuisin kauan. Jos vaikka mieli paranisi ja ikävä lievittyisi. Ennen nukkumaanmenoa kuitenkin katsoin vielä kavereiden Facebook statukset ja ajattelin "Hyvää Vappua..."

Sunnuntaina heräsin kun puhelin soi. Toisessa päässä oli tyttö, jota rakastan todella paljon. Tyttö, joka ei ole varma tunteistaan minua kohtaan. Tyttö, joka ei halua satuttaa minua. Tyttö, jota ikävöin. Voisin kertoa hänestä NIIN paljon, mutta joskus sattuu ajatella kaikkia niitä asioita.

Juttelimme tunnin verran asioista, meistä ja muista. Itkimme molemmat, lupasimme ettemme murehdi enään mitään.

Jos voisin ottaa ajatuksistani häntä kohtaan valokuvan ja näyttää sen, niin ymmärtäisitte paremmin. Ajatukset ovat ihania, surullisia, iloisia, vihaisia, odottavia, pettyneitä... Kaiken tämän voi kai lyhentää käsitteellä rakkaus :) minä olen rakastunut. Se on minun ammattini 24/7.

Sovimme hänen kanssaan, että tapaisimme perjantaina, tekisimme jotain hauskaa. Hän sanoin, että haluaisi nähdä vaan kavereina. Tuntuu pahalta, kun hän pyytää tätä. Haluaisin enemmän.

Puhelun jälkeen olin masentunut. Luulin, että olimme menossa parempaan suuntaan, mutta nyt en enään ollut niinkään varma. Haluan olla hänen kanssaan todella paljon! En pysty tai jaksa ajatella muuta tulevaisuutta kuin häntä. Joskus mietin onko hänellä mitään tunteita minua kohtaan. Hän se tunnusti minulle. Sanoi, että pitää minusta, muttei tiennyt mitä haluaa. Nyt minä odotan kunnes hän sen selvittää. Pidän itseäni piinassa, kidutan itseäni, murehdin (ehkä turhaan). Pelkään, että hänen lähdettyään kukaan ei tule rakastamaan minua.

Itkin koko loppu päivän. Itkin itseni uneen illalla. Se oli tuuduttavaa.

Päätin, että aion olla onnellinen.